• caritakblog

Seitsemän kukkaa tyynyn alle

Pienenä juhannus oli aina niin jännää. Odotin aina että saan kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, jos vaikka näkisin tulevan mieheni unissa. Useimmiten en nähnyt mitään, tai ainakaan muistanut unia, ja eräänä vuotena pettymys oli erittäin suuri kun näin unta kastemadoista. Juhannus vietettiin usein mökillä suomessa, isäni, sisarieni  ja setieni sekä mahdollisesti heidän perheiden kanssa, tai kuka nyt sattui olemaan paikalla. Monesti mukana oli lapsuuden paras kaverini Heidi, jonka kanssa painettiin pitkin metsiä ja niittyjä.  Aamusta haettiin juhannuskoivut oven pieleen, käytiin ehkä järvellä, illemmalla lämmitettiin sauna ja grillailtiin. Jossain vaiheessa isä veti haitarin esiin ja soitti pari valssia. Siinnä se yleensä oli, ja nukkumaan mentiin kukat tyynyn alla.

Vieläkin keräämme kukat tyynyn alle ja olen tämän perinteen myös tuonut miehelle, joka ei lapsena juhannuksesta olekkaan tiennyt mitään sillä sitä ei irlannissa juhlita, ainakaan yleisesti. Ruotsissakaan en ole osallistunut juhannuksen viettoon, sillä lapsena olin aina kesät Suomessa, ja aikuisiässä ei ole juhannusmenot pienten sammakoiden keskellä jaksanut kiinnostaa. Edelleenkään en ymmärä tuota tangon ympäri hyppelemistä, mutta onneksi se ei ole pakollista. 🙂 Tyttökään ei vaikuta innostuvan asiasta, tai sitten hän on ollut vielä liian pieni, mutta kokeillaan taas tänä vuonna jos neitiä innostaa.

Juhannuskokon polttaminen Suomessa on varmaan hulluin perinne. Kuumimpana ja kuivempana vuodenaikana päätetään polttaa kokko. Perinteet on perinteitä, ja tottakai niitä ei (onneksi) kaikkialla polteta juuri siksi kun on kuivaa ja kuumaa mutta sattuuhan niitä että ihmiset polttavat kuitenkin, onhan se perinne.  Suomen juhannukseen kuuluu jotenkin myös veneily tai järvenrannalla oleminen, joka sitten aiheuttaa ikäviä uutisia hukkumisista juhannuspäivän ilta-sanomien kannessa. Tiedän, että kuullostan tosi negatiiviselta nyt, mutta itse asiassa pidän juhannuksesta vaikka se ei siltä kuullosta. Nämä asiat ovat vain sellaisia jotka ovat painuneet minun mieleen juhannusvietosta ylipäätänsä.

Miten sitten itse vietämme? Useimmiten on ollut niin kylmä että ollaan oltu kotona villasukat jalassa ja kokkailtu hyvää ruokaa, ja sen jälkeen kun tyttö syntyi ollaan käyty ihmettelemässä ruotsalaisia perinteitä juhannussalon juurella. Usein ollaan myös oltu Irlannissa, ja silloin ei olla pahemmin muistettu koko juhannusaattoa, paitsi että kukat ovat olleet tyynyn alla. Haluan kuitenkin, että tyttö muistelisi juhannusta samalla tavalla taianomaisena yönä niin kuin itse sen koin pieneneä tyttönä, joten tänä vuonna pitää varmasti panostaa hieman juhannuksen viettoon ja tehdä päivästä vähän spessumpi. Luulen, että joko lähdemme päiväristeilylle Ekeröhön ja viis veisaamme perinteistä, tai sitten käymme taas juhannussalkoa katsomassa ja sitten kotiin syömään, saunomaan ja kukkia keräämään, ihan niin kun itse tein pienenä, paitsi huomattavasti pienemmällä porukalla. Haitaria ei kukaan soita, mutta onneksi vaarista löytyy video jossa hän soittaa haitaria, joten ehkäpä haitari kuitenkin soi myös tänä juhannuksena.

#juhannus #juhannuskokko #perinteet #seitsemänkukkaatyynynalla #Suomi #irlanti #juhannustaiat #juhannussalko #yötönyö #midsummer #ruotsi #midsommar

0 katselukertaa

©2020 by Carita K. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now