• caritakblog

Olemmeko kirottuja?

Harmia on ollut tässä joulun alla vaikka muille jakaa. Sellaista “pientä” ärsyttävää vaivaa, joka vaikuttaa arkeen todella vahvasti. Itse asiassa meillä on ollut juuri tuollaista pientä ärsyttävää häiriötä elämässä kauemman aikaa. Ensin iski yskä josta seurasi kova kuume, sitten tuli allerginen reaktio, sen jälkeen saimme ruokamyrkytyksen jouluaattona joka vuorostaan pilasi koko joulun. Kun toivuimme siitä ja ajattelimme viettää uutta vuotta, tyttömme juoksi päin ovenkarmia uuden vuoden aattona sellaisella voimalla, että oli pakko lähteä lääkäriin ja uuden vuoden aatto meni siihen. Kun kaikki tämä oli valmista, veimme miehen isän sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Sairaalassa vieraillessamme tyttö oksensi osaston lattialle ja taas alkoi uusi tauti. Sairaalassa on siis tullut melkein asuttua viimeiset 4-5 viikkoa.

Tämä on tämänkertainen esimerkki, mutta samanlaisia jaksoja, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen on ollut monia. Viiveitä, kielteisiä vastauksia, murskaantuneita odotuksia, huonoja uutisia. Aina me siitä noustaan ja jatketaan eteenpäin, mutta tässä vaiheessa alamme jo miettimään, että olemmeko kirottuja? Onko jollain niin paljon jotain meitä vastaan että on kironnut meidät joko tahallaan tai tietämättä? Siksi asialla onkin nyt kaukoparantaja joka on luvannut tutkia asiaa, sekä terveyden kannalta että ihan kirouksen tiimoilta. Kaikki konstit täytyy nyt hyödyntää että pääsemme eteenpäin arjessamme, sillä tästä ei tule mitään. Akut ovat lopussa kaikilta, ilmapiiri on kireä, vaikka minkälaiset huolet alkavat kohta nostamaan ruman päänsä ja tilanne alkaa nyt olemaan siinnä pisteessä että muutosta täytyy alkaa tapahtumaan.

Jopa mies, joka ei muka usko ennustuksiin, kirouksiin tai parantajiin on googlaillut asiasta lisää tietoa ja tekee omia poppaskonsteja puhdistaakseen talon. Yritämme olla positiivisia, kuunteleen iltaisin itsehypnoosia, jatkamme elämäämme parhaamme mukaan huolista piittaamatta ja jopa vanhat kristallini ovat esillä, jos ne vaikka imisivät pahan itseensä ja puhdistaisivat ilmapiiriä. odotin uuden vuoden alkua, puhdasta paperia jolle kirjottaa tämän vuoden tarinaa. Odotin että alku on erilainen. Mutta sehän elämässä on niin hienoa, ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, oli ne asiat sitten hyviä tai huonoja. Kaikesta oppii, kaikki kokemukset ovat hyödyllisiä. Tästä taas noustaan ja jatketaan eteenpäin, mutta parempaa onnea saa lähettää meille päin jos vaan siltä tuntuu!

0 katselukertaa

©2020 by Carita K. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now